Vielä tasa-arvoisesta avioliittolaista

Haluan vielä ottaa kantaa ja samalla aloittaa blogiurani aiheesta nimeltä tasa-arvoinen aviolittolaki ja sen seuraukset. Tämä siitäkin huolimatta, että asiasta on paljon jo vouhkattu ja valtakunnassa on todella paljon muitakin murheita.

Minulle henkilökohtaisesti on aina ollut itsestään selvää, että homot, lesbot ja bi- seksuaalit ovat ihan samanlaisia ihmisiä ja samanlaisen kohtelun ja oikeuksien arvoisia kuin heterotkin. On tuntunut ihmeelliseltä seurata keskustelua, jossa tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat vetoavat avioliiton määritelmän perustuvan nimenomaan kahden eri sukupuolen edustajan liittoon. Niinhän se on perinteisesti ollut, mutta itse olen aina pitänyt avainasemassa rakkautta ja kumppanuutta. Maailma on muissakin asioissa kehittynyt ja mennyt eteenpäin aikojen alusta. Miksi sitten ei tässä asiassa?

Tässä välissä haluan sanoa, että itse en tuomitse ketään myöskään sillä perusteella, että ajattelee avioliiton kuuluvan vain miehelle ja naiselle. Hyväksyn näkemyksen niin kauan kuin se on hyvin perusteltu ilman toisten ihmisten loukkaamista ja uskonnollista vouhkaamista.  Kaikilla meistä on erilaisia näkemyksiä asioihin esimerkiksi kasvatuksestamme, kokemuksistamme ja aikakaudestamme riippuvista syistä johtuen ja tärkeää on silti pystyä elämään sovussa toinen toistamme kunnioittaen ja ymmärtäen.

Kannatan siis tasa-arvoista avioliittolakia täydestä sydämestäni ja olen onnellinen, että eduskuntamme on sen hyväksynyt. Toivon, että asiaa ei enää viekkaudella ja vääryydellä demokratiaa halveksuen saada kumottua. Tämähän on tietysti siitä kiinni äänestetäänkö seuraavissa edukuntavaaleissa tarpeeksi asian puolesta olevia kansanedustajia. Asiasta kiinnostuneet, muistakaa siis äänestää!

Rakkaus on ihana asia kahden ihmisen välillä ja on hienoa, että syrjivä lainsäädäntö saadaan vihdoin asian osalta kuntoon. Ihminen ei voi valita kehen rakastuu tai mihin sukupuoleen tuntee kiinnostusta. Eikä kenenkään pidä joutua elämään yksin, piilossa tai syrjittynä tämän ominaisuuden takia. Niin kauan kuin pari on keskenään tasa-arvoisessa asemassa, on heidän liittonsa rakkauden vallitessa perusteltu. Ihmisten onni ja rakkaus ovat hyväksi tälle maalle, eikä toisten onni ole todellakaan keneltäkään eri tavalla ajattelevalta pois.

Viikonloppuna kuulin taksikuskilta eriävän näkemyksen. Hän (kuten moni muukin) vastustaa voimakkaasti lakia, koska ajattelee etupäässä lasten parasta. Mielestäni lasten etu on hyvä lähtökohta kaikelle toiminnalle yhteiskunnassa ja sitä on tosiaan syytä pohtia.

Tosiasiahan on, että samaa sukupuolta olevat parit eivät pysty biologisia jälkeläisiä keskenään perinteisellä tavalla tuottamaan. Se on fakta. No, maailmassa on muitakin vaihtoehtoja lapsen saamiseen, kuten keinohedelmöitys tai adoptio. Pitäisikö homo-ja lesbopareilla olla oikeus saada lapsia niiden kautta? Mielestäni pitäisi, yhtä lailla kuin heteropareillakin. Onko tämä sitten lapsen etu, moni kysyy.

Mielestäni on lapsen etu elää perheessä, jossa häntä rakastetaan, hänestä huolehditaan ja pystytään tarjoamaan hyvät eväät elämään. En ymmärrä miten tämä ei sateenkaariperheissä toteutuisi. Uskallan väittää, että monessa lapsesta haaveilevassa sateenkaariperheessä motivaatio lapsen hyvään kasvatukseen ja huolenpitoon on jopa korkeammalla tasolla kuin keskiverto heteroperheissä, koska sateenkaariperheessä kynnys lasten hankintaan on korkeampi ja täten päätös mahdollisesti tarkemmin harkittu. Yksi asia, joka olisi mielestäni hyvä kaikissa perheissä, myös sateenkaariperheissä, ottaa huomioon on, että perheellä ja lapsella pitäisi olla riittävä tukiverkosto. Lapsen lähipiirissä olisi myös tärkeää olla luotettava malli molemmista sukupuolista. Tämä malli voi siis toisen vanhemman sijasta olla myös isovanhempi, kummi, setä, täti tai ystävä, kuten monissa yksinhuoltajaperheissäkin. Mitä kattavampi tukiverkosto perheellä on, sitä paremmin selviää maailman myrskyistä.

Jos joku pitää homo- tai lesboperheen lähtökohtia lapsen kasvattamiseen jotenkin huonompina kuin heteropareilla, niin samalla tulisi lastentekoon säätää rajoituksia myös heteropareille. Jotta lapsi saisi optimaaliset lähtökohdat pitäisi vanhempien muitakin kriteereitä kuin sukupuolinen suuntautuminen ottaa huomioon. Tällaisia ovat esim. varallisuus, asuinpaikka, ikä, terveys, luonteenpiirteet, koulutus ja kiireisyys. Nämä asiat varmasti vaikuttavat perheen arkeen, mutta näitä ei heteropareilta (ainakaan vielä) kysellä tai lailla määrätä. Myöskin se on vapaaehtoinen valinta aikooko heteropari lapsen alulle saatettuaan jatkaa yhdessä ainakin lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Hetero- ja homoparit voivat siis mielestäni tarjota aivan yhtä hyvät lähtökohdat lapsille.

Entäs jos sateenkaariperheiden lapsia aletaan sitten kiusata koulussa? Tuo on ehkä ärsyttävin ajatus aiheesta. Niin, no. Suurinta osaa lapsista kiusataan varmaan jollain tavalla jossain vaiheessa. Kaikista löytää jonkin eroavaisuuden normiin, mitä kiusaajat voivat hyödyntää. Kuka on lihava, kuka on köyhä, kenellä on iso nenä, kenellä puhevika, kuka pissasi housuun ja kenelle ollaan kateellisia, koska hänellä menee liian hyvin. Koska kaikkien ihmisten täydellinen normiin mukautuminen ja massaan sulautuminen ei ole mahdollista, eikä todellakaan toivottavaa, ei siihen voi kenenkään valintoja perustaa. Lapsen oma itsetunto on asia, jolla hän pystyy mahdollisesta kiusaamisesta selviytymään ja veikkaan, että se ei sateenkaariperheissä kasvaneilla ole ainakaan yhtään sen huonompi kuin muissakaan perheissä kasvaneilla. Jos siitä mahdollisesta kiusaamisesta ollaan huolissaan, niin aikuiset voisivatkin itse lopettaa sen syrjivän suhtautumisen erilaisuuteen.

Kyllä käy sääliksi tämän kohun sijaiskärsijää, Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Muutamassa päivässä  kirkosta erosi yli 13 000 "mielensäpahoittajaa" eduskunnan hyväksymän tasa-arvoisen avioliittolain takia. Lähinnähän kirkosta eronneet ihmiset olivat suuttuneet Arkkipiispa Kari Mäkisen kannanotosta, jossa hän suorastaan iloitsee lain hyväksymisestä. Omasta puolestani tervemenoa. Lakihan ei ole yhteydessä siihen vihkiikö kirkko homo- ja lesbopareja avioliittoon. Se on kirkon oma asia. Toivon toki näin jonain päivänä tapahtuvan. Kari Mäkistä ihailen todellakin siitä, että uskalsi kaiken paineen keskellä ilmaista asiasta oman kantansa.

Itse seurakunnan jäsenenä näen asiat paljolti samalla tavalla kuin Mäkinen. Uskon siihen Jumalaan, joka on meidät kaikki luonut omaksi kuvakseen erilaisine ominaisuuksinemme. Uskon siihen Jeesukseen, joka puolusti syrjittyjä ja halveksi niitä fariseuksia, jotka olivat valmiita näkemään roskan toisen silmässä, mutta eivät hirttä omassaan. Uskon siihen tärkeimpään opetukseen, jossa käsketään rakastaa lähimmäistä. Näiden ja muutamien muiden hyvien opetusten ja perusasioiden lisäksi Raamatussa on mielestäni paljon kaikenlaista aikaansasidottua höpöhöpöä, jota en ota kovin tosissaan. Maailma ja ihmiskäsitys on muuttunut parissa tuhannessa vuodessa. Se on jännä miten jotkut "tosiuskovat" poimivat Raamatusta juuri ne omaan ahtaaseen maailmankatsomukseensa ja ennakkoluuloihinsa sopivat kohdat ja ovat valmiit kuitenkin unohtamaan jotkut muut asiat sieltä.

Sellainen oli siis ensimmäinen varsinainen blogikirjoitukseni. Toivon kaikkea hyvää kaikille rakastavaisille ja perheille seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Toivon, myös että tämän maan "mielensäpahoittajat" saivat tekstistäni ja ylipäätänsä yhteiskunnallisesta keskustelusta uutta näkökulmaa asiaan. Tähän asiaan olen nyt oman henkilökohtaisen mielipiteeni sanonut ja siirryn seuraavissa kirjoituksissani muihin tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin aiheisiin.