sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Juustoton toimii!

Jippii!!! Nyt oon löytänyt sen viisasten kiven! Viikko ilman juustoo aiheutti 1,9kg tippumisen. Jee!!!

Siinä on semmoinen jännä ilmiö, että kun en saanut ottaa juustoa esim. leivän päällä niin mikään ruoka ei tuntunut miltään erityiseltä ja multa katosi kokonaan mielihalusyöminen.

Jos olisin viisas niin jatkaisin tällä täysin juustottomalla linjalla... Mut en ehkä pysty kun se on niin vaikeeta. Lupaan tästä lähin juuston suhteen seuraavaa:

- En syö juustoa joka päivä
- Käytän pääasiassa vaan vähempirasvaisia juustoja
- En laita enää leivän päälle juustoa
- Rajoitan juuston määrää.

Tällä mennään ja katsotaan miten toimii.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ei tää nyt toimi!

Voi voi! Viime kirjoituksesta on nyt melkein kolme viikkoa ja tavoitteiden mukaan mun pitäs olla kolme kiloa kevyempi...PIELEEN MENI!

Paino junnaa ihan samassa lukemassa. En voi sanoa, että asia olisi mikään yllätys koska en mie oo mitään erityistä saanut tehtyäkään kilojeni pudottamiseksi. Ainut mistä olen ylpeä niin makeislakko on pysynyt, eikä oo tehnyt edes mieli, vaikka työpaikalla on karkkiautomaatti mun huoneen vieressä.

Juustoleivät ja liikunnan puute ovat vieläkin mun kompastuskiviä. Olen taistellut sitä leipää vastaan ja yrittänyt joinain päivinä olla kokonaan ilmankin, mutta sitten heikkoina hetkinä mie romahan ja alan sitä mussuttamaan.

Työpaikalla on helppo syödä terveellisesti, mutta sitten kun tulen kotiin on hirvee nälkä ja viimeistään yöhön mennessä oon ehtinyt niitä juustoleipiäkin pupeltaa.

Eli noista juustoleivistä pitää nyt päästä eroon ja mul on suunnitelma miten sen teen. Aion olla viikon ilman juustoa. SIIS KOKONAISEN VIIKON KOKONAAN ILMAN JUUSTOA!!! Siis ilman Oltermannii, Goudaa, Auraa, fetajuustoo, halloumijuustoo, parmesanii, tuorejuustoo jopa periaatteen vuoksi ilman raejuustoo. Älkääs naurako siellä! Tää on mulle oikeesti ISO JUTTU! En oo varmaan ikinä ollut päivääkään ilman juustoa. Laitan sitä melkein joka paikkaan. En edes tajuu mitä mie sitten voin syödä jos en syö juustoo...Mun salaateissakin on aina juustoa. Miten voi syödä salaattii, jossa ei ole juustoa?

Katsotaan siis viikon päästä mikä on tilanne ja miten tästä jatketaan. Voin veikata, että vierotusoireet tulee olemaan sitä tasoa, että varokaa. Tulen todennäköisesti olemaan kuin P*****seen ammuttu karhu!

Joo ja sit sitä liikuntaa pitää lisätä. Tiedetään, mutta hirveessä flunssassa aurinkoa sisätiloista tuijottaneena en nyt kommentoi asiaan yhtään mitään. Toivotaan, että tää flunssa kohta parantuu niin voin alkaa miettii liikunnallisia ajatuksia. Näillä mennään siihen asti.

Höh! Nyt jo alkoi ärsyttää, että mitä sitä oikein tuli luvattuu. Ei tuu helppoo ei...



maanantai 23. helmikuuta 2015

Kuulumisia...

No niin, kaksi viikkoa on kulunut siitä kun päätin ottaa uuden startin painonpudotukseen. Eikä tämä nyt ihan nappiin ole mennyt.

Tavoitehan oli siis kesäkuun alkuun mennessä -15 kg, joka olisi tarkoittanut - 1 kg viikossa. Tavoitteessa pysyäkseen nyt kahden viikon kuluttua pitäisi olla siis vähintään -2 kg pudonnut ja mieluiten enemmän, koska aluksi painon pitäisi tippua helpommin kuin lopuksi.

Kahden viikon tulos mulla on -1,7kg.

Ihan ok tulos, mutta näyttää siltä, että tavoite on epärealistinen tällä tahdilla. Tärkeintähän tässä kuitenkin on oikea suunta...ja katsotaan nyt rauhassa miten tilanne tästä kehittyy jatkossa.

Onhan tässä varaa parantaa. Suoraan sanottuna projektin alku on ollut melko tahmea. On ollut kaikenlaista mielitekoa ja ihan liikaa olen itselleni kaikenlaista extraa sallinut. Karkkilakossa olen pysynyt, mikä on ihan JIHUU! Mutta muutamana päivänä olen sitä leipää pupeltanut 1-3 ylimääräistä viipaletta. Mikä siinä on, että ei usko, että jos jotain on itseltään rajoittanut niin siinä sitten pysytään kanssa!?!

Lisäksi on ollut parit pippalot, joissa olen sitten jotain herkkuja ottanut ja joissain iltamenoissa myös alkoholia. Kuitenkin kohtuudessa olen tältä osin mielestäni pysynyt. Juhlat kuuluu elämään ja silloin ois ihan hölmöö kieltää itseltään kaikki...Sitä paitsi jos iltamenoihin kuuluu tanssimista niin siellähän ne kalorit palaa!

Yksi asia mikä on hiukan vaikeuttanut tätä projektia on se, että vatsavaivojen takia mun on pitänyt lopettaa ruisleivän syöminen. Jos söisi ruisleipää niin sitä olisi helpompi olla pupeltamatta liikaa, mutta nuo vaaleammat vaihtoehdot houkuttaa liikaa.Toinen mitä mun on pitänyt vatsavaivojen takia rajoittaa (mutta en ole pystynyt lopettamaan) on hiilihapolliset juomat. Olen nimittäin kaikenmaailman light limuja ja vischyjä tottunut vetämään aika hirveesti ja vedänhän miä niitä vieläkin välillä, mutta en enää joka päivä ja vähemmän kerrallaan. Ois vaan niin helppo aina ottaa limua kun tekee mieli jotain hyvää! Vesi ja tee ei oikein aja samaa asiaa...

Ja se liikunta! Mie en vaan meinaa saada itseäni liikkeelle tarpeeksi, eli jos on tylsää niin mut saa todellakin tulla täältä hakemaan johonkin liikkumaan! Ja ne kerrat mitä oon vähän saanut liikuttua niin oon huomannut, että sen jälkeen on tosiaan ihan hirvee nälkä ja todella vaikea syödä terveellisesti. Mutta liikkuahan pitäisi!

Uskon onneksi, että töiden alkaminen ensi viikolla auttaa saamaan säännöllisempää rytmiä tähän syömiseen, ettei ole täällä kotona päivisin jääkaapin ovea jumppaamassa. Muutenkin kaikki mielenkiintoinen tekeminen tuntuu auttavan siihen, että ajatukset pyörii muun kuin ruuan ja herkuttelun ympärillä.

No, vaikka homma ei ihan täydellisesti ole edennyt niin luovuttaa en aio...tai no pari kertaa on ajatus mielessä vilahtanut, mutta silloin tää blogi ja sosiaalinen paine on tullut avuksi ja heti olen tajunnut, että se ei ole edes mikään vaihtoehto!



maanantai 26. tammikuuta 2015

Viimeisin innostukseni -Hiihto

Mul pitäis koko loppuelämän ajan olla hirvee kasa koulutehtäviä odottamassa, joiden kanssa olen ihan...no...nesteessä. Se nimittäin näköjään takaa sen, että kiinnostun kaikesta muusta paitsi niiden tekemisestä. Tämähän on erittäin positiivista niiden muiden juttujen kannalta. =) (Toim. huom. Kotitöihin asti tämä kiinnostus ei valitettavasti tunnu yltävän...)

Ensinnäkin oon nyt ihan hullaantunut musajuttuihin. Bänditoiminnan lisäksi rupesin taas ottamaan laulutunteja. Innostuin myös kaivamaan pari vuotta sitten saamani kosketinsoittimen taas esille ja aloin opettelemaan soittamista. Kaikenlisäksi on hirvee hinku väsätä omia biisejä =). Mutta se siitä tällä kertaa ja takaisin otsikonmukaiseen aiheeseen.

Ostettiin siis sukset koko perheelle. Ala-asteella tykkäsin hiihtää ja mun parhaat urheilusaavutukset ikinä onkin kaksi pronssimitalia koulun hiihtokilpailuissa. Harrastus alkoi kuitenkin teininä hiipumaan. Kun lukioaikoina eksyin kerran ladulle pitkän tauon jälkeen, ei hiihtämisestä meinannut tulla mitään ja luovutin pitkäksi aikaa.

Nyt kun mulla vissiin sitten on tää kolmenkympin kriisi, sain itseni vihdoin ladulle. Se tuntui tosi hyvältä. Sukset liukuivat ladulla hyvin ja uskaltauduin jopa laskemaan ensimmäisestä kohtaamastani alamäestä. No pyllylleenhän sitä mentiin =) . Pari loivaa pientä alamäkeä meni sen jälkeen hyvin, mutta seuraavassa jyrkässä mäessä otin sukset suosiolla pois ja kävelin sen alas. Tasaisella hiihto sujui kuitenkin hyvin ja oli ihan huippukivaa.



Tänään käytiin sitten koko perheen kanssa vähän talviurheilemassa keskuskentällä. Lähdin hiihtämään urheilukentän ympärillä olevaa latua ja taas tuli aivan huippufiilikset. Siellä on tasan yksi alamäki ja menin siinäkin sitten kaatumaan. Koska tiesin kaatumisen johtuvan psyykkisestä puolesta, päätin tehdä uuden kierroksen. Lähestyessäni mäkeä päätin, että nyt menen alas asti. Lähdin siis taas laskemaan ja vauhdin kiihtyessä sain yhtäkkiä vahvan tunteen tai oikeastaan melkein näyn siitä, että Obi-Wan Kenobi sanoo mulle: "Use the force". Ja niin kyykkäsin vähän syvemmälle ja annoin hammasta purren mennä. Ja pystyssä pysyin vaikka hurjaa vauhtia menin! Jess! Kiitos Star Warsin jedi opit  =). Tuli sellainen fiilis, että pystyn jatkossakin mihin vaan, jos vain saan pidettyy pääkopan ja hermot kurissa.

Hiihtoharrastus siis ehdottomasti jatkuu! Ehkä jo tätä menoa ensi vuonna uskaltaudun laskettelemaan johonkin lastenrinteeseen...tosin niitä hurjia hissejä oon aina pelännyt ;).

maanantai 12. tammikuuta 2015

Tämmöistä tänään

Blogikirjoittelu on mulla tällä hetkellä vähän ollut hiljaisempaa, kun on niin paljon kaikkea muuta.  Ensimmäisenä tulee mieleen opinnäytetyö ja koulu tehtävät, mihin näitä kirjoitusresursseja pitäisi enenevässä määrin suunnata. Yleensä olisin kyllä sitä mieltä, että kaikenlainen kirjoittaminen tukee toistaan, mutta nyt on pakko vähän priorisoida. Palailen siis asiaan taas kun keksin jotain kivaa kerrottavaa ja on aikaa kirjoittaa se :)