Joulua ja paluuta arkeen

Ihana joulu tuli vietettyä perheen kesken. Joskin hieman alkoi ahdistamaan se lahjapakettien määrä ja materialismi. Jospa sitä ensi jouluna osaisi olla vähemmällä. Herkuteltu on myös enemmän kuin laki sallii, mutta jotenkin tuntuu, että palautan itseni ruotuun lähipäivinä. Viimeistään sitten uuden vuoden kunniaksi.

Laitoimme eilen lasten päivähoitohakemuksen vetämään. Kotikalsareissa vetelehtimiseni alkaa siis olla lopuillaan ja maaliskuun alussa olisi tarkoitus palata töihin. Toivottavasti saan kouluhommia hoidettua mahdollisimman pitkälle valmiiksi ennen töiden alkua. Joka tapauksessa ensi vuonna olen ajatellut myös sieltä koulusta valmistua. 

Nyt kun olen taas viettänyt puolitoistavuotta kotiäitinä niin kyllä sinne töihin alkaa olemaan oikein hinku. Tunnelmat ovat sellaiset että lapsiluku olisi nyt tässä (jollen joskus 10 vuoden kuluttua ala iltatähdestä haaveilemaan), joten motivaatio uran luomiseen ja itsensä kehittämiseen on korkealla. Toiveissa on tietysti, että koulutuksen myötä löytäisin myös lisää uusia haasteita työelämässä.

Vaikka ihanaa aikaahan tämä pikkuisten kanssa kotona olo on ollut ja vielä parin kuukauden ajan tulee olemaan. Kyllä tätä aikaa tulee varmasti kaipaamaan. Ihanaa kuitenkin, että en ole kokonaan hautautunut tänne Seikkailija Doran, palapelien ja vauvanruokien maailmaan vaan olen pitänyt itseäni vireänä mm. opiskelun ja bändin avulla. Tästä on positiivinen fiilis jatkaa elämää eteenpäin ja kohti uusia mielenkiintoisia haasteita.

Matkakertomus Puerto Rico Espanja 2014

Tässä kertomus lomaltamme Gran Canarian Puerto Ricosta 10.12.-17.12.2014. Olimme ensimmäistä kertaa pidemmällä matkalla kahden pienen (1- ja 3 -vuotiaan) tyttömme kanssa sekä ensimmäistä kertaa Kanarialla. Matkaseuraksi saimme myös erään ystävän, josta hauskan seuran lisäksi oli korvaamatonta apua sekä "matkaoppaana", että lasten kanssa ylimääräisenä käsiparina. Ilmat olivat oikein mukavat. Lämpötila päivisin oli 20-25 astetta ja aurinko paistoi suurimmin osin, monena päivänä jopa pilvettömältä taivaalta. Illalla lämpötila oli 15-18 asteen välillä, eli pitkähihaista tarvittiin.

Näkymä hotelliltamme Puerto Ricon rannalle

Menomatka

Matkamme alkoi kotoa yöllä noin klo: 3. Emme olleet oikein hahmottaneet kuinka paljon koko perheen pakkaamiseen ym. matkavalmistautumiseen menee aikaa, joten me aikuiset emme ehtineet nukkua koko yönä. Pienipaksinen automme täyttyi aika totaalisesti perheemme matkatavaroista, joten ystävämme tuli lentokentälle bussilla.

Olimme perillä lentokentällä hyvissä ajoin. Mieheni jätti meidät pääovelle ja meni viemään auton parkkipaikalle.  Chekkauduimme sisään lennolle ja menimme turvatarkastuksen läpi kansainväliselle puolelle. Minä pöllö olin unohtanut ottaa vauvanruuat/maidot käsimatkatavararepusta erilleen, joten ne joutuivat pieneen analyysiin. Saimme kuitenkin luvan jatkaa matkaa ja kävimme aamukahvilla ennen koneeseen menoa. Ystävämmekin ehti paikalle juuri sopivasti ennen koneeseen nousua.

Lento oli Thomas Cookin ja istuimelta löytyi etukäteen tilaamani ostokset, 4 € Espanjalainen 2l hanaviini sekä käsikellukkeet lapsille. Lentomatka sujui hyvin lasten kanssa ja molemmat jopa hieman nukkuivat. Joskin ruokailu koneessa oli kyllä aikamoista säätämistä sylilapsen kanssa.

Matkatavarammekin löysivät perille kohteeseen ja pääsimme bussiin, joka kuljetti meidät n. tunnissa hotellimme Puerto Azuliin Puerto Ricoon.

Hotelli

Hotellimme oli 3+ tähden Puerto Azul. Hotelliin kirjautumisemme herätti jonkinasteista hämmennystä respassa, sillä olimme varanneet kaksion kolmelle aikuiselle ja kahdelle pikkulapselle.  Saimme kuitenkin avainkortin ja kartan jonka avulla suunnistimme huoneeseen. Kartta tuli tarpeeseen sillä huone oli kolmen hissin ja muutaman mutkan etäisyydellä respasta hotellin alimmaisessa kerroksessa. 

Huone oli porukallemme oikein sopiva. Tilaa oli mukavasti ja sisustus/siisteys oli hyvällä tasolla, vaikka huonetta ei oltu modernisoitu vielä, kuten suurin osa muista huoneista (tämän tiesimme jo varatessa ja se vaikutti hintaan). Parvekkeeltamme oli kiva merinäköala vuorenrinteeltä alas Puerto Ricon laaksoon ja jopa pari aurinkotuolia, joita emme valitettavasti ehtineet kuitenkaan kokeilla. Majoituimme niin, että meidän perhe valtasi makuuhuoneen ja ystävämme olohuoneen sohvan.

Erityisen hyvää hotellissa oli upeat näköalat, kiva allasalue, siisteys, hyvä all inclusive ruoka ja juoma ja hintaan sisältyvä Wi-Fi hotellin alueella. Huonoa oli vaikea reitti huoneeseen, ja altaiden jäätävän kylmä vesi.  Myös se tuntui hömöltä, että illalliskattaus aika piti lyödä lukkoon koko loman ajaksi, vaikka eri päivinä olisi eri ruokailuaika voinut sopia paremmin.

Maisema hotellin parvekkeelta auringon laskiessa

Ruoka ja Juoma

Meillä oli all inclusive joka sisälsi buffet aamiaisen, lounaan ja illallisen sekä snacksit allasalueella sekä juomat. Olimme ruoka- ja juomatarjoiluun erittäin tyytyväisiä. Valinnanvaraa oli runsaasti ja ruuat herkullisia. Erityisesti mieleen jäi herkulliset kanarian perunat, erilaiset kalat ja churrot suklaakastikkeella. Jopa suklaaputous esiintyi parina iltana. Kokit paistoivat aamupalalla kananmunia ja lettuja, mutta omelettia olisin myös kaivannut. Allasalueella tarjolla oli mm. salaattia, hot dogeja,  hampurilaisia,  ranskanperunoita,  grillattavia sandwitchejä sekä makeita herkkuja.

Juomapuoli oli yhtä ruhtinaallinen. Aamupalalla tarjolla oli mehuja, kuumia juomia ja vettä. Lounaalla ja illallisella näiden lisäksi limsoja, soodavettä, Tropical olutta, valko- ja punaviiniä sekä sangriaa. Baareista sai vielä näiden lisäksi drinkkejä ja teräviä. Kaikki juomat oli saatavilla hanoista itsepalveluna ja myös baarimikoilta sai tilata. All inclusiven ikävä puoli on, että paikallisissa ravintoloissa ei tule käytyä, mutta pienten lasten kanssa se on kuitenkin kätevää ja helppoa.

Suklaaputous hotellin illallisbuffetissa

Allasalue

Hotellilla oli viihtyisä allasalue, jossa oli kaksi syvempää allasta ja yksi lastenallas. Vain aikuisille tarkoitetulla alueella oli lisäksi hieno poreallas näköalapaikalla. Vauva-allas olisi ollut kiva lisä. Aurinkotuoleja tuntui aina olevan riittävästi vapaana. Viihtyisän allasalueen huono puoli oli, että altaat eivät olleet lämmitettyjä eli olivat siis jääkylmiä. Suomalaisella sisulla siellä käytiin silti, mutta altaasta noustessa käsiä ja jalkoja suorastaan välillä pakotti se kylmyys.

Hotellin poreallas aikuisten alueella

Muut aktiviteetit hotellilla

Meillä eniten käytössä oli lasten pieni leikkipaikka liukumäkineen allasalueen vieressä sekä jokailtainen lasten minidisco ennen illallista. Lisäksi hotelli järjesti jotain "varmaan tosi tasokasta"  iltaviihdeohjelmaa. Mutta olimme yleensä siihen aikaan illallisella tai valmistautumassa nukkumaan. Päivisin järjestettiin lapsille kasvomaalausta ja muuta pientä puuhaa sekä aikuisille aqua zumbaa ja dartsia. Myös tennistä, pöytätennistä, biljardia ja jalkapalloa oli mahdollista pelata, mutta emme niitä kokeilleet.

Rannat

Olimme kuulleet, että Puerto Ricon ranta on ihan hyvä, mutta viereisen Amadoreksen ranta vielä parempi, joten kävimme sitten siellä kolme kertaa loman aikana. Viisihenkinen porukkamme kulki taksilla matkat rannalle ja se kannatti koska taksimatka yhteen suuntaan maksoi vaivaiset 3 euroa. En tiedä paljonko aurinkotuolit ja -varjot maksoivat, koska viihdyimme tällä kertaa hyvin pyyhkeiden päällä rantahiekalla. Ranta oli kirkasvetinen, kaunis, hienohiekkainen ja lapsiystävällinen, joten viihdyimme siellä hyvin. Siltähän ei voi välttyä, että lasten kanssa sitä hiekkaa on sitten joka paikassa. Puerto Ricon rannalta johti kiva kävelyreitti Amadoreksen rannalle, jonka kuljimme kerran.

Puerto Ricon ranta. Tästä vain otimme kuvan ohikävellessä

Playa de Amadores

Amadoreksen rannalla oli ihanan kirkasta vettä.

Pääsi siellä rannalla vähän joulutunnelmaankin

Muut aktiviteetit / retket

Yhtenä päivänä teimme veneretken Puerto Ricon satamasta läheiseen Puerto de Moganin idylliseen kylään. Meno-paluuliput aikuisilta maksoi 11€/kpl, lapset taisi mennä ilmaiseksi. Meriretki oli ihana tapa nauttia auringosta, merituulesta ja upeista maisemista. Moganissa ei ollut markkinapäivä, joten kiertelimme vain kauniita katuja, kävimme leikkipuistossa ja istahdimme rantabulevardin ravintolaan virkistävälle juomalle ja välipalalle. Esikoisemme kävi isänsä kanssa myös testaamassa Moganin rannan. Näimme kun kyseisellä rannalla joku taitelija teki upeaa isoa hiekkalinnaa.

Yhtenä iltapäivänä kävin esikoisemme ja ystävämme kanssa hotellia lähellä sijaitsevassa minigolfissa. Se oli todella hauskaa ja minä khöhöm...voitin tiukan ottelun. Hinta taisi meiltä kolmelta olla 12€.

Hieman harmittaa, että tätä enempää emme lomakohdetta ja saarta kierrelleet, mutta kahden lapsen kanssa reissatessa yksi viikko ei oikein anna myöten siihen.

Puerto de Moganin satama

Hiekkataideteos Puerto de Moganin rannalla

Ohitimme veneretkellä hieman niukka-asuisia kalastajia

Iltaelämä

Pääsin mieheni kanssa pari kertaa tutustumaan myös Puerto Ricon yöelämään, kun ystävämme vahti nukkuvia lapsiamme. Kävimme molemmilla kerroilla keskustan ostoskeskuksen baareissa. Baareja oli ihan riittävästi ja niissä oli todella hyviä esiintyjiä. Sisäänheittäjät olivat melko aggressiivisia, mutta heistä välittämättä kävelimme skandinaaviseen baariin, jossa oli live musiikkia eli erittäin lahjakas pianisti/laulaja, jota oli ilo kuunnella. Seuraavassa baarissa oli myös live musiikkiesitys kitaristin, kosketinsoittajan ja viulunsoittajan voimin. Kolmannessa baarissa oli ihan samanoloinen pianisti/laulaja kuin ensimmäisessäkin baarissa. Siellä joku kuubatar hyppäsi lavalle ja lauloi Guantanameran. Menimme lopuksi vielä yhteen baariin, jossa suorastaan ammattilaisilta kuulostava parivaljakko lauloi karaokea. Paikan lauluntasosta huolimatta ilmoittauduin itsekin karaokeen. DJ lupasi lauluvuoron 15 minuutin kuluttua, mutta vuoroani ei reilun tunnin odotuksesta huolimatta kuulunut. Samat laulajat lauloivat sinä aikana silti useaan otteeseen ja jopa DJ ja muu henkilökunta. Suomalaiseen tapaan lähdimme jupisten paikalta ottamatta asiaa esille henkilökunnan kanssa ja kirjoitimme tripadvisoriin haukut...heh heh!

Toisena biletysiltana menimme heti hiljaisempaan karaokebaariin, jossa pääsin heti laulamaan. Loppuillan vietimme Irkkupubissa, jossa oli ihan loistava sähkökitaralla rock-klassikoita soittava trubaduuri. Rummut, komppikitara ja basso tulivat taustanauhalta. Trubaduurin tauon aikana oli jotain epämääräistä sing along karaokea ja kun huomasin juontajan alkavan I love RockNRoll biisin,  syöksyin lavalle, nappasin mikin ja vedin ihan tunteella. Yleisö oli ihan täpinöissään :). Päätin, että vielä minäkin opettelen soittamaan jotain ja muutan esiintyjäksi jonnekin vastaavaan lomakohteeseen, kun lapset kasvavat aikuisiksi. Miksihän muuten naistrubaduureja on niin vähän?

Yöelämää Puerto Ricon ostarilla

Ostokset

En ole mikään himoshoppailija vaan käytän mieluummin kallista loma-aikaa rentoutumiseen ja nautiskeluun. Pieniä ostoksia tein kuitenkin hotellin minimarketista, Eurooppa keskuksesta, Keskustan ostoskeskuksesta, Moganista sekä lentokoneesta (Paluumatkalla penkillä odotti aikamoiset kantamukset, kun Thomas Cookilla on niin hyviä tarjouksia).

Paluumatka

Lähtö hotellilta oli 9:45, jota ennen kävimme aamiaisella ja lapset vähän leikkipuistossa. Bussimatka lentokentälle oli mielenkiintoinen, sillä bussi kierteli melkein tunnin edestakaisin Puerto Ricon katuja poimien turisteja eri hotelleista välillä peruutellen kapeilla vuoristokujilla. Tarkoitus oli pitää lapset hereillä lentokoneeseen asti, mutta sinnehän ne bussiin nukahtivat jo. Las Palmasin lentokenttä vaikutti viihtyisältä. Juuri ennen koneeseen nousua tuli ikävä yllätys. 1 -vuotiaallamme alkoi laatta lentää. Juuri ehdimme vaatteita vaihtaa ja sitten eikun koneeseen. Koneessa kuopus nukkui ensimmäisen tunnin, mutta heräsi sitten. Muuten hän oli pirteä, mutta välillä aina oksenteli syliimme...nice! Isompi tyttömme ei nukkunut koneessa ollenkaan, mutta leikki kiltisti koko 6 tuntia omalla paikallaan puuhakirjoillaan rusinoita napostellen. Selvisimme Helsinkiin ja ajoimme kotiin, jossa olimme puolen yön aikaan.

Lähtökuva hotellilta

Vatsatautihan meihin kaikkiin sitten kotona iski, mutta eipä siitä nyt tässä enempää... Kaikenkaikkiaan meillä oli oikein mukava pikku perhematka, jossa ystävämme avuliaisuuden vuoksi pystyimme myös viettämään hieman kahdenkeskisiä hetkiä mieheni kanssa sekä ottamaan välillä rennon hetken aurinkotuolissa, mikä ei kahden taaperon kanssa ole yhtään itsestäänselvää.

Pieni tarina musiikkiharrastuksestani

Tällä kertaa halusin kirjoittaa suuresta intohimostani, lauluharrastuksestani.
Olen rakastanut laulamista pikkutytöstä lähtien. Ääneni on aina ollut ainakin, no, kuuluva. Seurakunnan kerhon, esikoulun ja koulun laulukokemukset ovat jääneet mieleeni pääosin ihanina muistoina.

Ensimmäinen kokemukseni varsinaiseen laulun harrastamiseen tapahtui Kotkalaisessa lapsikuorossa 90-luvun alkupuolella. Tämä kokemus oli opettava, mutta myös hyvin ahdistava. Kuoron vetäjä oli hemmetin tiukka täti, joka oli varmasti osaava, mutta samalla teki parhaansa tukahduttaakseen laulamisen ilon ja innon. Tämä harrastus ei sitten vuotta-paria kauempaa kestänyt.

Jo ala-asteella minua jäi harmittamaan kaksi asiaa musiikin saralta. En hankkiutunut musiikkiluokalle, enkä opetellut soittamaan mitään soitinta.  Näihin asioihin ei kotoa minua osattu kannustaa, enkä itse ymmärtänyt kinuta niitä tarpeeksi. Asia oli pienituloiselle perheelleni myös kustannuskysymys.

Nykyään tuntuu naurettavalta, että yläaste/lukioikäisenä tunsin "soittojunan" jo menneen. Kai minulle oli jossain sanottu, että soittaminen olisi pitänyt aloittaa jo pienenä, että siihen pääsisi mukaan. Nyt tiedän tämän olleen hölynpölyä ja olenkin ajatellut joskus opetella soittamaan edes vähän jotakin, todennäköisesti koskettimia, kunhan tässä kerkiän. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Takaisin siis lauluasioihin...Helilän yläasteella laulukiinnostukseni sai uutta virtaa kun liityin koulun kuoroon. Sielläkin musiikinopettaja oli melko tiukka täti, mutta myös hyvin kannustava. Musiikinopettaja luotsasi koulun kuoroa ammattitaidolla ja kokemus oli todella innostava ja opettavainen. Myös esiintymiskokemusta tuli roppakaupalla erilaisissa koulun tapahtumissa. Koulun kuoro teki jopa esiintymismatkan Espanjaan. Tämä matka oli ensimmäinen monista Etelän matkoistani ja ikimuistoinen. Muutaman kerran pääsin myös laulamaan pieniä pätkiä soolona, mikä oli jännittävää mutta ah niin ihanaa.Varsinkin eräs musiikkitunnilla valmisteltu Levoton Tuhkimo- esitys koulun kevätkonsertissa jäi mieleeni, koska silloin annoin palaa täydestä sydämestäni ja heittäydyin hommaan antaumuksella ja se kannatti koska esityksestä kohistiin monta viikkoa.

Jo yläasteaikoina tutustuin ensimmäisen kerran julkisella paikalla karaokeen. Muistan aina ensimmäisen karaokelauluni Cinderella laivan diskossa n. 13 -vuotiaana. Se oli "Enkelin Silmin" ja se meni aika hyvin. Tästä alkoikin intoni karaokeen ja se on pitänyt laulamisen ilon elämässäni näihin päiviin asti. Valehtelenkohan, jos sanon, että karaokessa olen laulanut tähän ikään mennessä helposti satoja, mahdollisesti tuhansia lauluja. Eikä siihen alkoholia tarvita. Kaikista hauskinta on mennä ystävien kanssa alkuillasta karaokekuppilaan, tilata limpparit tai teetä ja kokeilla kaikkia lauluja mitä mieli tekee, kun yleisöä saatikka laulujonoja ei juuri ole. Olen aina tykännyt laulaa mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaista ja karaokebravuureitani taitaa olla ainakin Rannalla, Kun kuuntelen Tomppaa, Koneeseen kadonnut, Sleeping Sun, Levoton Tuhkimo, Underneath your Clothes, I will always love you ja ai niin...Pokerface.

Karaokehuumassani menin sitten Suomen PopStars 2 koelauluihin vuonna 2004. Kappaleena oli Sugababesin "Too Lost In You". No sehän meni...NIIN PENKKAAN KUN VAAN MENNÄ VOI! Paikka, jossa laulettiin kameroineen ja valoineen oli kuin ufo. Ja epäluonnollisen tilanteen jännitys sai minut valtaansa. Kertosäkeessä en kai muistanut hengittää ja ääneni sortui tosi pahan kuuloisesti.  Kiitos riittää, sanottiin.  Tuomarina toimineen XL5 laulajan Mican, kommentti jäi ainaisesti mieleen. "Sait suht' menevän Poppikappaleen kuulostamaan ihan Suomi-iskelmältä. ".

Ei siis tullut jatkopaikkaa.  Parasta oli, että se kolmen sekunnin pätkä, jossa ääneni sortui, pääsi televisioon. Sinne hupipaloihin...Oli sitten kiva kuulla puolitutuilta kuittailua ja virnistyksiä, että nähtiinpä sut telkkarissa. Heh heh! Se on kova paikka. Tekisi mieli vajota maan alle. Vaikka olen hyvin herkkä kritiikille, minulle on jostain, en tiedä mistä, siunaantunut jotakin sisua, rohkeutta ja itsetuntoa, joka sai minut jatkamaan laulamista. Opin, että minusta tuskin koskaan tulee poptähteä. Hyväksyin, että kaikista ei voi eikä tarvitse tulla. Aiemmista kokemuksista tiesin, että laulamiseni kuulostaa suurin osin silti ihan kelvolliselta, jos hermot vain kestävät. Itseasiassa suosittelen kaikille itsensä nolaamista välillä. Kun siitä selviää, on paljon vahvempi. No...kukapa muistaakaan PopStars 2 voittajaa? Se oli joku poikabändi, jolla ei tainnut tulla edes yhtään kunnollista hittiä ikinä. Mutta arvostan kyllä myös laulajia, jotka tämänkaltaisissa kilpailuissa menestyvät.  Ei ole helppoa! Kuulin muuten aamuisessa satunnaisessa lastenohjelmassa tähän hyvin sopivan lausahduksen, joka voisi olla mottoni:

"Et saa antaa pikkuasioiden, kuten julkisella paikalla itsensä nolaamisen, estää sinua pitämästä hauskaa." - Tuntematon lastenohjelma

Karaokeharrastukseni siis jatkui ja jossain vaiheessa vuonna 2010 alkoi tuntua, että tämä ei enää riitä. Haluan enemmän. Vastasin muusikoiden netissä ilmoitukseen, jossa etsittiin bändiin laulajaa ja pääsin tähän bändiin mukaan. Bändissä oli minua nuorempia, erittäin lahjakkaita poikia. Kaveruksia keskenään lapsuudesta saakka. Bändiharrastus oli minulle uusi juttu. Pojat ottivat minut hyvin vastaan ja sain ensimmäisen tuntuman bändielämään. Ostin PA:t ja mikrofonin, kokeilin ensimmäisen kerran tehdä sanoja heidän tekemiin kappaleisiin ja voitettiin jopa bändikilpailu. Olin tosi iloinen ja innostunut. Pian huomasin kuitenkin olevani toivotusti raskaana (Väärinkäsitysten välttämiseksi ihan sille omalle "vastanaidulle" aviomiehelleni siis :) ) . Tuntui, että tämä ei tietysti sovi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla yhteen vasta-aloitetun bändiharrastuksen kanssa, mutta näin oli asiat. Pojat sitten päättivät hetken tuumailtuaan antaa minulle "potkut" bändistä, jotta pääsen keskittymään tulevaan vauva-arkeen. Onhan se ihan ymmärrettävää, kun ajattelee, että en ollut kuitenkaan vielä ehtinyt kunnolla integroitua ulkopuolisena ja eri elämäntilanteessa olevana näiden kaverusten joukkoon. Mutta kyllä se hemmetin pahalta tuntui!

Tein työtä käskettyä ja keskityin siis raskauteen ja vauva-arkeen. Tosin raskaus ei laulamistani juuri hidastanut,  kävin karaokessa vielä viikko lasketun ajan jälkeen, kun esikoiseni päätti syntyä reilu pari viikkoa "yliaikaisena".

Keväällä 2012 ajatus bändistä alkoi taas kutkuttaa ja tällä kertaa laitoin itse muusikoiden nettiin ilmoituksen.  Tätä kautta aloin yhteistyön erään kitaristin, hemmetin hyvän tyypin, kanssa ja alettiin kokoamaan bändiä. Monien vaiheiden ja useamman taitavan soittajan lähdön (myös tämän alkuperäisen kitaristin) ja tulon jälkeen sain kokoon bändin, johon olen erittäin tyytyväinen. Kiki's cover rock/pop bändi koostuu eri ikäisistä, eri taustaisista ja erilaisista ihmisistä, mutta jotenkin tuntuu, että taidetaan tulla ihan hyvin toimeen :). Suorastaan kiitän onneani, että olen tuollaiset osaavat, innostuneet ja sydämelliset ihmiset mukaani löytänyt. Kaikilla on jotakin annettavaa yhteiseen "soppaan" ja olen oppinut ja koko ajan opin heiltä paljon uutta. Olen suorastaan imarreltu, että noin hyvät tyypit ovat halunneet puutteistani ja kokemattomuudestani huolimatta bändiä kanssani eteenpäin viedä ja yhdessä olemme saavuttaneet paljon. Monta upeaa keikkaa ja kokemusta rikkaampia ollaan nyt. Tekemällä oppii ja kehittyy ja voi olla että jossain vaiheessa jotain omaa matskuakin saadaan kokoon :).

Kiki's bändin kotisivuihin pääset tutustumaan täältä

http://bandkikis.wix.com/kikis

ja voit myös tykätä meistä facebookissa

https://www.facebook.com/kikispartyband

Bändiharrastus on ensimmäinen harrastus elämässäni, jota olen jaksanut näinkin pitkään innolla viedä eteenpäin. Se on myös loistavaa terapiaa ja vastapainoa arjelle pienten lasten kanssa. Muuten, toisen lapseni syntymä taisi aiheuttaa nykyiselle bändilleni n. 3 viikon treenitauon...että hui kauheeta! Olen viimeistään nyt huomannut, että laulaminen on kutsumukseni ja aion sitä jatkaa jossain muodossa niin kauan kuin minussa henki ja jonkunlainen ääni pihisee. Aina löytyy uutta haastetta ja mielenkiinnon kohdetta. Coverbänditoiminnan ja omien biisien tekemisen lisäksi myös akustinen esiintyminen on jo jonkin aikaa vetänyt puoleensa...toivottavasti sekin saa jossain vaiheessa tuulta alleen.

Esiintyminen minua pelottaa edelleen. Jännitys on tietysti hyväksikin sillä silloin sitä automaattisesti virittyy hyvään "suoritukseen". Jännitystä ei ainakaan tuntemattomat minusta juuri ulospäin huomaa, mutta harmi jos se vaikuttaa sisäiseen mielentilaan eli ei aina osaa keskittyä ja nauttia hetkestä tarpeeksi. Joskus vasta jälkeenpäin tajuaa miten hieno juttu tuli tehtyä. Onneksi tässä asiassa kehittyy harjoittelemalla ja esimerkiksi viime keikalla olin jo melko kotonani siellä lavalla. Hassu juttu on, että edelleen minua jännittää jopa karaoken laulaminen =). Eli tuskin pääsen koskaan eroon esiintymisjännityksestä kokonaan, mutta uskon kyllä oppivani sitä aina paremmin ja paremmin hallitsemaan.

Tässä oli siis aika perusteellisesti kuvattu musiikillinen matkani tähän asti. Omien kokemusteni pohjalta sanoisin kaikille, että kannattaa seurata oman sydämen ääntä ja oppia vastoinkäymisistä, mutta ei koskaan lannistua. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Hiukka realismia mukaan. Kuuta taivaalta ei kannata tavoitella, mutta jos vähän vaikka sitä tähtipölyä. :).

Tärkeintä on tehdä sitä mitä rakastaa täydellä sydämellään!

TOP 12 PAIKAT, JOISSA OLEN KÄYNYT

Aloitan matkailuaiheen listauksella upeimmista paikoista, joissa olen käynyt. Listan piti alunperin olla Top 10 paikat, joissa olen käynyt, mutta en vain kyennyt karsimaan enää yhtään kuvaa pois...

Kuvat ovat täysin satunnaisessa järjestyksessä.

1. New York City, Central Park, kevät 2008

New York kokonaisuudessaan oli niin huikea ja täynnä upeita paikkoja, että vaikea valita sieltä yhtä kuvaa, joka olisi jotenkin kohokohta. Päädyin kuitenkin tällaiseen Central Parkista otettuun otokseen, koska mielestäni tunnelma siellä ihanassa puistossa pilvenpiirtäjien keskellä oli vain niin Aaah!

2. Side, Turkki, Apollon Temppelin raunioilla, syyskuu 2007

Alanyan matkalla kävimme päiväretkellä Sidessä, joka oli kyllä itselleni kyseisen matkan kohokohta. Maisemat Apollonin temppelin raunioilta olivat hurmaavat.

3. Sahara, Tunisia, kesä 2009

Tunisian matkalla teimme 2 -päiväisen Saharan retken, jonka aikana näimme upeita paikkoja ja pääsimme ratsastamaan kamelilla hiekkadyyneillä.

4. Rooma, Forum Romanum & Colosseum, kevät 2013

Välimerenristeilyn lähtöpaikkana oli upea kaupunki Rooma, jossa ehdottomia kohokohtia olivat Forum Romanum ja taustalla näkyvä Colosseum. Tämä oli toinen isompi reissu, kun meillä oli pikkuinen mukana ja senkin puolesta mukavasti meni.

5. St. Thomas, U.S. Virgin Islands, Karibia, talvi 2010

Kävimme häämatkalla Karibian risteilyllä. Ensimmäinen kohde Miamista lähteneellä Celebrity Constellationilla oli St. Thomas joka on USA:n Neitsytsaarien pääkaupunki. Kuva on laivamme kannelta St. Thomasin satamasta.

6. Egypti, Kairo / Giza, kevät 2007

Teimme matkakohteestamme El Gounasta 2 -päiväisen retken Kairoon, jossa yövyimme Gizan puolella Le Meridien Pyramid hotellissa. Kuinkas sattuikaan hotellin uima-allasalueelta oli henkeäsalpaava näkymä pyramideille.

7. Miami, talvi 2010

Karibian risteilyn jälkeen vietimme vielä pari päivää Miamissa.

8. Efesos, Turkki, kesä 2012

Kesällä 2012 teimme ensimmäisen pidemmän matkan esikoisemme kanssa Kusadasiin Turkkiin. Matkan kohokohta oli päiväretki antiikin muinaiseen Efesokseen, jonka amfiteatteri on yksi maailman suurimmista.

9. Sisilia, Taormina, Kreikkalainen teatteri, kevät 2013

Ensimmäinen kohteemme Välimeren risteilyllä oli Sisilia, jossa teimme retken idylliseen Taorminan kylään. Siellä oli mm. tämä Kreikkalainen teatteri, josta kuva on otettu. Mahtavan maiseman vasemmalla reunalla näkyy myös Etnan tulivuori.

10. St. Lucia, Karibia, talvi 2010

Karibian risteilyn mieleenpainuvin kohde oli St. Lucian saari, jonka vehreys oli satumaisen kaunista katseltavaa. 

11. Fira, Santorini, Kreikka, kesä 2008

Santorinin postikorttimaisemat ovat Kreikan kauneimmat. Tämä kuva on saaren pääkaupungista, Firasta. Minua sattumoisin myös kosittiin tällä saarella =).

12. Ayia Napa, Nissi Beach, Kypros, 2003

Teimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen Etelän matkamme Kyproksen Ayia Napaan. Nissi Beachin kauneus lumosi meidät samantien kirkkailla vesillään ja valkoisella hiekallaan. Se on mielestäni Välimeren upein ranta. 

Tässä siis olivat minun top 12 valintani paikoista, joissa olen tähän asti ehtinyt käydä. Muitakin upeita paikkoja on nähty ja toivottavasti tulen vielä näkemään. Kommentoikaapa mitkä ovat teidän suosikkikohteitanne?

Joulu tulla jolkottaa...

Tiedän, että seuraava kirjoitus ärsyttää ihan kunnolla jouluhäsellyksen vihaajia (eli niitä jotka ei vietä joulua tai jolle joku muu tekee joulun valmiiksi) heidän kannattaa siis lopettaa lukeminen nyt.

Syksy on taas siinä vaiheessa, että joulu kolkuttelee jo ovella... =)

Paitsi meillä...Äääk! Tai kolkutteleehan se, mutta en perhana avaa sitä ovea sille ainakaan vielä, kun mun jouluvalmistelut ovat vielä ihan vaiheessa. Ja mun suunnitelmat jouluvalmisteluja vartenkin on tekemättä. Ja mie oon sentään henkeen ja vereen jouluihminen!!!

(Joku saattaisi tässä vaiheessa kysyä, että miksi jouluvalmistelut pitäisi olla hyvässä vaiheessa 1. joulukuuta...ne ei vaan tajuu!)

No nyt en puhu ihan totta. Nämä asiat olen sentään saanut tehtyä:

• Jouluverhot on vaihdettu ikkunoihin
• Joitakin joulukoristeita on laitettu paikoilleen
• Valoverkko ja kynttilälyhty on pihalla
• Joulupiparit on leivottu (ja syöty !!!)
• 3 joululahjaa on ostettu
• Kerran juotu glögiä
• Pari kertaa kuunneltu joululauluja
• Lasten kanssa laulettu nyt unilauluksi ainakin 3 viikkoa putkeen pelkkää "Joulupukki, Joulupukki..." -laulua, kun se on ainut minkä Satu haluaa.
• Joulukalenterit lapsille hankittu ja tänään ensimmäiset luukut avattu. Jee!

Siinä ne tehdyt asiat taisi sitten olla...

Mutta sitten ne hommat mitä pitäisi vielä tehdä:

• Hurja joulusiivous (sis. myös mm. vaatekomeron raivausta, kun öh...no on päässyt aika sekaisin kaikesta ylimääräisestä tavarasta mistä en ole muka ehtinyt hankkiutua eroon)
• Loput joulukoristeet esille (ehkä muutaman uuden ostaminen)
• Hyvin palvelleen muovijoulukuusen esille otto ja koristelu. 
• Mahdollisesti uusien kuusenpallojen osto.
• Joululahjaostoslistan teko
• Joululahjojen ostaminen
• Joululahjojen paketointi
• Lasten valokuvaus joulukorttiin
• Joulukorttien kirjoitus/lähetys
• Jouluruokien suunnittelu
• Jouluruokien ostaminen ja lopulta valmistus
• Joululeipomusten teko (ainakin vielä lisää joulupipareita, pullaa, joulutorttuja, juustokakkua ja jotain suolaista pasteijaa tms.)
• Joulupukin tilaus
• Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen osallistuminen

Mikä tärkeintä. JOULUMIELEN METSÄSTYS. En jostain syystä ole päässyt ollenkaan oikeaan tunnelmaan...Apua! Onkos minusta tullut vanha vai mitä tää on?

Ihme panikoimista, mutta kun yleensä jouluvalmistelut on olleet mulle yksi hauskin puoli joulussa ja nyt en osaa nauttia niistä vaan ainoastaan stressaan...Vaikka on lapsetkin tässä tunnelmaa luomassa.

Ehkä se on tuo lumen puute...Satais nyt vaikka metrin hanki niin eiköhän se joulumieli sieltä tulisi vaikka väkisin, mutta ei taida olla sellaisestakaan tietoa? Pitäis varmaan katsoo vaikka jotain jouluaiheisia Disney piirrettyjä lasten kanssa...

Miten te muut valmistaudutte jouluun ja virittäydytte joulutunnelmaan?

Vielä tasa-arvoisesta avioliittolaista

Haluan vielä ottaa kantaa ja samalla aloittaa blogiurani aiheesta nimeltä tasa-arvoinen aviolittolaki ja sen seuraukset. Tämä siitäkin huolimatta, että asiasta on paljon jo vouhkattu ja valtakunnassa on todella paljon muitakin murheita.

Minulle henkilökohtaisesti on aina ollut itsestään selvää, että homot, lesbot ja bi- seksuaalit ovat ihan samanlaisia ihmisiä ja samanlaisen kohtelun ja oikeuksien arvoisia kuin heterotkin. On tuntunut ihmeelliseltä seurata keskustelua, jossa tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat vetoavat avioliiton määritelmän perustuvan nimenomaan kahden eri sukupuolen edustajan liittoon. Niinhän se on perinteisesti ollut, mutta itse olen aina pitänyt avainasemassa rakkautta ja kumppanuutta. Maailma on muissakin asioissa kehittynyt ja mennyt eteenpäin aikojen alusta. Miksi sitten ei tässä asiassa?

Tässä välissä haluan sanoa, että itse en tuomitse ketään myöskään sillä perusteella, että ajattelee avioliiton kuuluvan vain miehelle ja naiselle. Hyväksyn näkemyksen niin kauan kuin se on hyvin perusteltu ilman toisten ihmisten loukkaamista ja uskonnollista vouhkaamista.  Kaikilla meistä on erilaisia näkemyksiä asioihin esimerkiksi kasvatuksestamme, kokemuksistamme ja aikakaudestamme riippuvista syistä johtuen ja tärkeää on silti pystyä elämään sovussa toinen toistamme kunnioittaen ja ymmärtäen.

Kannatan siis tasa-arvoista avioliittolakia täydestä sydämestäni ja olen onnellinen, että eduskuntamme on sen hyväksynyt. Toivon, että asiaa ei enää viekkaudella ja vääryydellä demokratiaa halveksuen saada kumottua. Tämähän on tietysti siitä kiinni äänestetäänkö seuraavissa edukuntavaaleissa tarpeeksi asian puolesta olevia kansanedustajia. Asiasta kiinnostuneet, muistakaa siis äänestää!

Rakkaus on ihana asia kahden ihmisen välillä ja on hienoa, että syrjivä lainsäädäntö saadaan vihdoin asian osalta kuntoon. Ihminen ei voi valita kehen rakastuu tai mihin sukupuoleen tuntee kiinnostusta. Eikä kenenkään pidä joutua elämään yksin, piilossa tai syrjittynä tämän ominaisuuden takia. Niin kauan kuin pari on keskenään tasa-arvoisessa asemassa, on heidän liittonsa rakkauden vallitessa perusteltu. Ihmisten onni ja rakkaus ovat hyväksi tälle maalle, eikä toisten onni ole todellakaan keneltäkään eri tavalla ajattelevalta pois.

Viikonloppuna kuulin taksikuskilta eriävän näkemyksen. Hän (kuten moni muukin) vastustaa voimakkaasti lakia, koska ajattelee etupäässä lasten parasta. Mielestäni lasten etu on hyvä lähtökohta kaikelle toiminnalle yhteiskunnassa ja sitä on tosiaan syytä pohtia.

Tosiasiahan on, että samaa sukupuolta olevat parit eivät pysty biologisia jälkeläisiä keskenään perinteisellä tavalla tuottamaan. Se on fakta. No, maailmassa on muitakin vaihtoehtoja lapsen saamiseen, kuten keinohedelmöitys tai adoptio. Pitäisikö homo-ja lesbopareilla olla oikeus saada lapsia niiden kautta? Mielestäni pitäisi, yhtä lailla kuin heteropareillakin. Onko tämä sitten lapsen etu, moni kysyy.

Mielestäni on lapsen etu elää perheessä, jossa häntä rakastetaan, hänestä huolehditaan ja pystytään tarjoamaan hyvät eväät elämään. En ymmärrä miten tämä ei sateenkaariperheissä toteutuisi. Uskallan väittää, että monessa lapsesta haaveilevassa sateenkaariperheessä motivaatio lapsen hyvään kasvatukseen ja huolenpitoon on jopa korkeammalla tasolla kuin keskiverto heteroperheissä, koska sateenkaariperheessä kynnys lasten hankintaan on korkeampi ja täten päätös mahdollisesti tarkemmin harkittu. Yksi asia, joka olisi mielestäni hyvä kaikissa perheissä, myös sateenkaariperheissä, ottaa huomioon on, että perheellä ja lapsella pitäisi olla riittävä tukiverkosto. Lapsen lähipiirissä olisi myös tärkeää olla luotettava malli molemmista sukupuolista. Tämä malli voi siis toisen vanhemman sijasta olla myös isovanhempi, kummi, setä, täti tai ystävä, kuten monissa yksinhuoltajaperheissäkin. Mitä kattavampi tukiverkosto perheellä on, sitä paremmin selviää maailman myrskyistä.

Jos joku pitää homo- tai lesboperheen lähtökohtia lapsen kasvattamiseen jotenkin huonompina kuin heteropareilla, niin samalla tulisi lastentekoon säätää rajoituksia myös heteropareille. Jotta lapsi saisi optimaaliset lähtökohdat pitäisi vanhempien muitakin kriteereitä kuin sukupuolinen suuntautuminen ottaa huomioon. Tällaisia ovat esim. varallisuus, asuinpaikka, ikä, terveys, luonteenpiirteet, koulutus ja kiireisyys. Nämä asiat varmasti vaikuttavat perheen arkeen, mutta näitä ei heteropareilta (ainakaan vielä) kysellä tai lailla määrätä. Myöskin se on vapaaehtoinen valinta aikooko heteropari lapsen alulle saatettuaan jatkaa yhdessä ainakin lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Hetero- ja homoparit voivat siis mielestäni tarjota aivan yhtä hyvät lähtökohdat lapsille.

Entäs jos sateenkaariperheiden lapsia aletaan sitten kiusata koulussa? Tuo on ehkä ärsyttävin ajatus aiheesta. Niin, no. Suurinta osaa lapsista kiusataan varmaan jollain tavalla jossain vaiheessa. Kaikista löytää jonkin eroavaisuuden normiin, mitä kiusaajat voivat hyödyntää. Kuka on lihava, kuka on köyhä, kenellä on iso nenä, kenellä puhevika, kuka pissasi housuun ja kenelle ollaan kateellisia, koska hänellä menee liian hyvin. Koska kaikkien ihmisten täydellinen normiin mukautuminen ja massaan sulautuminen ei ole mahdollista, eikä todellakaan toivottavaa, ei siihen voi kenenkään valintoja perustaa. Lapsen oma itsetunto on asia, jolla hän pystyy mahdollisesta kiusaamisesta selviytymään ja veikkaan, että se ei sateenkaariperheissä kasvaneilla ole ainakaan yhtään sen huonompi kuin muissakaan perheissä kasvaneilla. Jos siitä mahdollisesta kiusaamisesta ollaan huolissaan, niin aikuiset voisivatkin itse lopettaa sen syrjivän suhtautumisen erilaisuuteen.

Kyllä käy sääliksi tämän kohun sijaiskärsijää, Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Muutamassa päivässä  kirkosta erosi yli 13 000 "mielensäpahoittajaa" eduskunnan hyväksymän tasa-arvoisen avioliittolain takia. Lähinnähän kirkosta eronneet ihmiset olivat suuttuneet Arkkipiispa Kari Mäkisen kannanotosta, jossa hän suorastaan iloitsee lain hyväksymisestä. Omasta puolestani tervemenoa. Lakihan ei ole yhteydessä siihen vihkiikö kirkko homo- ja lesbopareja avioliittoon. Se on kirkon oma asia. Toivon toki näin jonain päivänä tapahtuvan. Kari Mäkistä ihailen todellakin siitä, että uskalsi kaiken paineen keskellä ilmaista asiasta oman kantansa.

Itse seurakunnan jäsenenä näen asiat paljolti samalla tavalla kuin Mäkinen. Uskon siihen Jumalaan, joka on meidät kaikki luonut omaksi kuvakseen erilaisine ominaisuuksinemme. Uskon siihen Jeesukseen, joka puolusti syrjittyjä ja halveksi niitä fariseuksia, jotka olivat valmiita näkemään roskan toisen silmässä, mutta eivät hirttä omassaan. Uskon siihen tärkeimpään opetukseen, jossa käsketään rakastaa lähimmäistä. Näiden ja muutamien muiden hyvien opetusten ja perusasioiden lisäksi Raamatussa on mielestäni paljon kaikenlaista aikaansasidottua höpöhöpöä, jota en ota kovin tosissaan. Maailma ja ihmiskäsitys on muuttunut parissa tuhannessa vuodessa. Se on jännä miten jotkut "tosiuskovat" poimivat Raamatusta juuri ne omaan ahtaaseen maailmankatsomukseensa ja ennakkoluuloihinsa sopivat kohdat ja ovat valmiit kuitenkin unohtamaan jotkut muut asiat sieltä.

Sellainen oli siis ensimmäinen varsinainen blogikirjoitukseni. Toivon kaikkea hyvää kaikille rakastavaisille ja perheille seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Toivon, myös että tämän maan "mielensäpahoittajat" saivat tekstistäni ja ylipäätänsä yhteiskunnallisesta keskustelusta uutta näkökulmaa asiaan. Tähän asiaan olen nyt oman henkilökohtaisen mielipiteeni sanonut ja siirryn seuraavissa kirjoituksissani muihin tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin aiheisiin.

Tästä se alkaa

Ajattelin sitten vihdoin toteuttaa unelmani blogin perustamisesta. Tarkoitus olisi päivittää blogia ihan fiilispohjalta ja kertoa havaintoja ja mielipiteitä maailman ja oman elämän asioista niin kuin ne koen. Toivottavasti tänne syntyy mielenkiintoista seurattavaa muillekin. 

Minua vähän jännittää tuoda esiin omia näkemyksiäni asioista, mutta toisaalta koen, että haluan niistä kertoa ja blogi tuntuisi olevan siihen sopiva kanava. Moni on varmasti myös erimieltä asioista joihin otan kirjoituksissani kantaa ja toivonkin sivuilleni rakentavaa keskustelua hyvässä hengessä ja muiden mielipiteitä arvostaen kaikista aiheista.

Aihepiirit, joista uskoisin kirjoitettavaa löytyvän, ovat ajankohtaiset asiat ja politiikka, bänditoiminta, lapsiperheen elämä, matkustaminen, opiskelu, työelämä, ihmissuhteet sekä terveellisten elämäntapojen opettelu.